Miten valitsen vastuullisen kasvattajan?

Jos olet tullut siihen päätökseen, että australianlabradoodle voisi olla sinulle sopiva rotu, seuraava askel on tutustua kasvattajiin.

Kansainväliseen rotujärjestöön kuuluvat kasvattajat löytyvät kunkin järjestön omilta sivuilta, ja suurin osa kasvattajista löytyy myös täältä. SALD ry ei ole kasvattajayhdistys, eikä näin ollen suosittele, valvo tai määrää sivulla listattuja kasvattajia millään lailla. SALD ry ei myöskään osallistu sopimusten laatimiseen tai mahdollisiin kiistoihin kasvattajien ja pennunostajien välillä. Jokainen kasvattaja on itsenäinen toimija. Kasvattaja vastaa toiminnastaan sekä sääntöjen ja lakien noudattamisesta kansainväliselle rotujärjestölleen ja Suomen viranomaisille.

Hankkimalla pennun kasvattajalta, joka löytyy kansainvälisen ALD-rotujärjestön listalta, voit kuitenkin olettaa, että saat rekisteröidyn australianlabradoodlen, jonka vanhemmat on terveystutkittuja.

Monet muut roturisteytykset saattavat ulkoisesti näyttää samantyyppisiltä. Esimerkiksi villakoiran ja labradorinnoutajan risteytystä kutsutaan usein labradoodleksi, mutta se ei ole sama kuin australianlabradoodle, joka on jo kymmeniä vuosia päämäärätietoisesti kasvatettu rotu, jonka jalostusyksilöt terveystestataan ja pennut rekisteröidään. Australianlabradoodlessa on aina kolmea pohjarotua: villakoiraa, labradorinnoutajaa ja cockerspanielia.

Tutustu kasvattajiin huolella. Lue heidän verkkosivuiltaan, millaisia asioita he arvostavat rodussa ja mihin he pyrkivät kasvatustyössään. Kasvattajien sivuilta löytyvät heidän aktiivisessa käytössään olevat jalostuskoirat terveystutkimustuloksineen, ja monien kasvattajien sivuilla on myös tietoa eläköityneistä jalostuskoirista ja pentueista (aiemmista, nykyisistä ja tulevista).

Suora kontakti

Pyri olemaan suorassa kontaktissa kasvattajaan. Moni kasvattaja ei edes myy pentua tapaamatta ensin pennunostajaa, koska myös ostaja on pennun kauppatilanteessa arvioitavana: uskooko kasvattaja, että ostaja on kykenevä tarjoamaan pennulle rakastavan ja huolehtivan kodin?

Ostajalle henkilökohtainen kontakti kasvattajaan usein kertoo paljon – tuntuuko, että voit luottaa kasvattajaan, kertooko hän avoimesti rodusta, jalostuskoiristaan ja toiminnastaan? Jos henkilökemia ja vuorovaikutus tuntuu tökkivän jo tässä vaiheessa, etkä saa rehellisiä vastauksia kysymyksiisi, se ei ole hyvä lähtökohta pennun hankinnalle. Varsinkin, jos pennun kanssa tulee myöhemmin ongelmia tai haasteita, hyvä vuorovaikutus kasvattajan kanssa on kullanarvoinen apu. Hyvä kasvattaja on kiinnostunut kasvateistaan, niiden kehityksestä, terveydestä ja elämästä myös sen jälkeen, kun pennut ovat muuttaneet uusiin koteihin, kasvaneet aikuisiksi ja lopulta vanhoiksi koiriksi.

Käymällä paikan päällä kasvattajan kotona näet myös ympäristön, jossa pennut syntyvät ja kasvavat. Yleensä tapaat myös joitain kasvattajan omia koiria. Useasti jalostuskoiria asuu myös sijoitusperheissä, eli kaikkia koiria et välttämättä pysty kasvattajan kotona tapaamaan. Monet kasvattajat kuitenkin järjestävät pyydettäessä mahdollisuuksia tavata myös sijoitusperheissä asuvia koiria.

Esimerkiksi seuraavia asioita voit kysyä (jokainen tekee kysymyslistan itse, sen mukaan mitä asioita pitää tärkeänä):

- Kuuluuko kasvattaja kansainväliseen australianlabradoodleja rekisteröivään järjestöön?

- Millaisia käytäntöjä ja periaatteita kasvattajalla on työssään: esimerkiksi missä iässä ja millaisia terveystestejä hän teettää jalostuskoirille? Mitä muita kriteerejä hänellä on jalostuskoirille ja miten jalostusparit valitaan? Minkä ikäisiä koirat ovat lisääntyessään, montako pentuetta narttu tai uros tuottaa?

- Miten pentuja hoidetaan ja sosiaalistetaan ensimmäisten 8 elinviikon aikana? Missä vaiheessa ja millä tavalla pentujako tehdään, eli päätös siitä, mikä pentu tulee mihinkin perheeseen?

- Miten kasvattaja pitää yhteyttä ostajiin ja seuraa kasvattien terveyttä ja luonnetta tulevien vuosien aikana?

ALD-kasvattajan pitää tehdä jalostuskoirilleen rotujärjestön vaatimat terveystutkimukset, ja Suomessa kasvattajat tutkituttavat yleisesti paljon enemmänkin. Voit halutessasi pyytää kasvattajalta todistuksia terveystesteistä nähtäväksi.

Kasvattajan valinta kannattaa tehdä huolella. Älä kiirehdi tai tee kompromisseja asioissa, jotka ovat sinulle tärkeitä, vain siksi, että saisit pennun nopeasti. Hyvän pennun voi saada hyvältä kasvattajalta joskus nopeastikin, mutta jos näet varoitusmerkkejä, tai tunnet, etteivät henkilökemiat kohtaa kasvattajan kanssa, tai et saa häneltä riittävästi luotettavaa tietoa, on parempi odottaa pentua pidempään, kuin sivuuttaa epäilyt ja hankkia pentu hätiköidysti, puutteellisin tai epävarmoin tiedoin.

Voit hyvin tavata useampia kasvattajia, jotta saat kokonaiskuvan rodusta, käytännöistä ja sopimuksista. Älä kuitenkaan ilmoittaudu useiden eri kasvattajien jonoihin, se ei ole reilua kasvattajia kohtaan, koska he pyrkivät ennakoimaan pentujen menekkiä sen mukaan, kuinka paljon perheitä on jonossa. Valitse kasvattaja, joka tuntuu vastuulliselta ja johon luotat, ja pysy hänen jonossaan. Muista kuitenkin, että sinulla on ostajana oikeus perua pennun hankinta missä tahansa vaiheessa jonotusta.

Luotettava ja vastuullinen kasvattaja

- osaa ja haluaa kertoa rodusta perusteellisesti.

- kertoo kasvatustoiminnastaan ja omista kasvateistaan avoimesti, mukaan lukien hyvät ja huonot puolet luonteissa ja terveydessä. Jos kasvattaja sanoo, että kaikki omat koirat jakasvatit ovat täydellisen terveitä ja virheettömiä, ja rodussa ei ole mitään ongelmia, suhtaudu epäillen.

- on valmis pyydettäessä esittelemään koirien terveystarkastusdokumentteja tai rotujärjestön jalostustietokantaa, josta tiedot ilmenevät.

- kyselee pennunostajilta heidän tilanteestaan perusteellisesti, eikä myy pentuja ”kenelle vaan”.

- pyrkii järjestämään koiravanhempien tapaamisen etukäteen, jos ostaja näin haluaa. Aina tämä ei ole mahdollista, jos koirat asuvat kaukana tai pentueen aikaansaamiseksi käytetään vaikkapa pakastespermaa.

- antaa kirjallisen kauppa- tai sijoitussopimuksen luettavaksi hyvissä ajoin ennen pennun noutoa.

- toimittaa pennun rekisteröintitodistuksen ostajalle. Pennun voi rekisteröidä vasta, kun sillä on mikrosiru, joten joskus rotujärjestö ei ehdi käsittelemään rekisteröintiä ennen pennun luovutusta. Kasvattaja voi siis toimittaa rekisteröintitodistuksen myös jälkikäteen, piakkoin pennun muutettua uuteen kotiin.

- rekisteröi pennut Koirakeristeriin ja toimittaa ostajalle vaihtovarmenteen, eli numerosarjan, jolla pennun haltijuus siirretään. Koirarekisteri ei ole omistajarekisteri, vaan se kertoo, kenen luona koira asuu ja kuka siitä päivittäin huolehtii.

- on kiinnostunut kuulemaan kasvateistaan – myös silloin, jos kyse on terveys- tai käytöshaasteista.

- on pennunostajien tukena ja apuna pennun hoidossa ja kasvatuksessa, ja myöhemminkin koiran elämän aikana. Muista kuitenkin, että päävastuu koirasta on sinulla. Kasvattaja ei ole ilmainen koirankouluttaja, eikä hänellä ole eläinlääkärin koulutusta. Neuvoa ja apua saa kysyä, mutta itse pitää kuitenkin perehtyä asioihin ja käyttää tarvittaessa muiden ammattilaisten palveluita hankalammissa tilanteissa.

- mahdollistaa yhteydenpidon pentueen perheiden välillä. Perheitä ei silti saa pakottaa liittymään esimerkiksi yhteisryhmään somealustalla, eikä heidän yhteystietojaan saa jakaa muille pentueen perheille ilman suostumusta.

- suhtautuu myönteisesti ja kannustavasti lemmikkikoirien terveys- ja luonnetesteihin.

- auttaa uuden kodin etsinnässä, jos jostain syystä joutuisit luopumaan koirasta.

Sopimuksista

ALD-kasvattajilla ei ole yhteneviä sopimuspohjia, joten ehdot voivat vaihdella paljonkin eri kasvattajien välillä. Sopimus olisi hyvä pyytää nähtäväksi ennenkuin sitoutuu rahallisesti mihinkään.

Sopimukset tulee lukea huolella, ja kysyä jos niissä on epäselviä kohtia. Kiinnitä huomiota ainakin näihin:

- Millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia pennun kauppa- tai sijoitussopimukseen kuuluu, sekä ostajalle että myyjälle?

- Milloin pennun hinta maksetaan? Jotkut kasvattajat ottavat osan hinnasta jo ostajan ilmoittautuessa pentujonoon, jotkut vasta pentueen synnyttyä. Koko hinnan tulee yleensä olla maksettuna ennenkuin pennun saa haltuunsa.

- Millä ehdoin ja missä vaiheessa kaupan voi purkaa, jos elämäntilanne muuttuu ennenkuin on vastaanottanut pennun? Jos pennun hankinnan peruu ennenkuin pentu on muuttanut uuteen kotiin, ostaja on Suomen lain mukaan oikeutettu saamaan maksamansa osamaksun takaisin,on se sitten nimetty varausmaksuksi, ennakkomaksuksi, osamaksuksi, vakuusmaksuksi tai jonomaksuksi. Palautettavasta summasta voidaan kuitenkin vähentää kuluja, jos ostaja on jo saanut kasvattajalta esimerkiksi tarvikkeita, osallistumisoikeuksia pentukurssille, tai jos kasvattajalla on ollut muita selkeästi yksilöitäviä menoja, jotka eivät ole hyödynnettävissä, kun pentu myydään jollekin muulle ostajalle.

- Onko koiran kauppasopimuksessa ns. leikkautusehto vai jalostuskielto, vai voiko ostaja päättää kumpaa tapaa käytetään? Suurin osa suomalaisista kasvattajista kuuluu WALA:an, ja sen sääntöjen mukaan vuoden 2025 loppuun asti sopimuksiin oli sisällytettävä leikkautusehto, eli lemmikeiksi myytävät pennut oli steriloitava tai kastroitava sopimukseen merkittyyn ikään mennessä. Vuoden 2026 alusta alkaen leikkautusehdon sijaan sopimukseen voidaan kirjata jalostuskielto, eli ostaja sitoutuu olemaan käyttämättä lemmikiksi myytyä pentua jalostustarkoitukseen (narttu ei saa synnyttää pentuja tai uros siittää pentueita). Jalostuskieltopykälään tulee liittyä seuraamus, jos sitä rikotaan.

- Jos kyseessä on sijoituskoirasopimus (eli koiran olisi tarkoitus aikuisena toimia kasvattajan jalostuskoirana), kannattaa selvittää, maksetaanko koirasta jonkinlainen kauppahinta tai vakuusmaksu sen siirtyessä sijoitusperheeseen. Osa kasvattajista ei ota mitään maksua pennusta, osa ottaa vakuusmaksun ja osa normaalin lemmikkikoiran hinnan. Jos maksat koirasta jotain, sopimuksessa tulisi selkeästi lukea, missä määrin ja missä vaiheessa maksua palautetaan, jos kasvattaja käyttää koiraa jalostuksessa. Myös sen tulisi ilmetä sopimuksesta, mitä tapahtuu, jos pentu ei jostain syystä soveltuisi tai muusta syystä päätyisi jalostuskäyttöön. Jos siitä ei ole suoritettu mitään maksua tai on maksettu vain nimellinen vakuusmaksu (eli koiran omistajuus ei ole siirtynyt) ja jos pentu ei päädy jalostuskäyttöön, perheellä tulisi on oikeus ostaa se myöhemmin itselleen lemmikiksi.

- Sijoitussopimuksessa pitäisi olla myös selkeästi ilmaistu kustannusten jako, eli kuka vastaa mistäkin koiran kuluista.

- Myös rotujärjestöillä saattaa olla sääntöjä siitä, minkälaisia asioita kasvattajan on lisättävä sopimuksiin.