Pennun kasvatus

Australian Labradoodle -järjestöihin kuuluvat kasvattajat ovat sitoutuneet noudattamaan tiettyä eettistä säännöstöä, joka säätelee koirien jalostusta ja pentujen kasvattamista. Moni kasvattaja on hyvin sitoutunut jalostustyöhön ja paneutuu pennun sosiaalistamiseen huolella. Kasvattajan tekemän pohjatyön jälkeen on pennun uuden omistajan vuoro: ystävällisinkään pentu ei kasva itsestään sosiaaliseksi ja rohkeaksi koirakansalaiseksi

Australianlabradoodle on älykäs ja oppivainen koira, joten sen kanssa voi harrastaa monenlaista. Hyviä kokemuksia on mm. agilitystä, tokosta (tottelevaisuuskoulutus) ja rally-tokosta. Australianlabradoodlella on myös hyvä hajuaisti, joten sen kanssa voi harjoitella esimerkiksi jälkeä ja hakua.

Älykkyytensä vuoksi australianlabradoodle oppii helposti myös vääriä asioita, jos omistaja niitä vahvistaa. Useimmiten ongelmakäyttäytymisen juuret ovatkin omistajan toiminnassa. Aktiivisena koirana australianlabradoodle ei sovi vain makaamaan sohvalle, vaan sen kanssa pitää tehdä ja harrastaa. Alkuperäiset terapia- ja opaskoiraominaisuudet tekevät australianlabradoodlesta erinomaisen kaverikoiran esimerkiksi vanhuksille ja erityistarpeisille lapsille.

Koiralle ei ole luonnollista olla yksin, erossa laumastaan pitkiä aikoja, joten pentu on lempeästi totutettava vähitellen yksinoloon. Yleisimmin koirat lähinnä lepäävät, kun omistaja on poissa, mutta jos ei-toivottavaa puuhastelua alkaa esiintyä, on hyvä miettiä koiran päivärytmiä niin, että se olisi väsyneempi yksin jäädessään. Jotkut suosivat myös aktivointileluja, joita voi jättää koiralle yksinoloajaksi.

Koulutuksen punaisena lankana voidaan pitää ymmärrystä koiran ominaislaadusta ja sen ajattelutavoista. Kun ymmärtää, miten koira tilanteet näkee ja miten se ajattelee (ja se usein poikkeaa paljonkin siitä, miten ihmiset tilanteet hahmottavat!), koulutuskin on helpompaa. Koiran kouluttaminen perustuu palkitsemiseen ja toistoon. Suomen Australian Labradoodle -yhdistys suosittelee jokaiselle uudelle koiranomistajalle pentu- tai arkitottelevaisuuskurssille osallistumista!

On tärkeää tarjota pentulle heti alusta alkaen monia kokemuksia: ottaa sitä mukaan erilaisiin paikkoihin, joissa on lapsia, ääniä, paljon ihmisiä, työkoneita, erilaisia pintamateriaaleja jne. Muista kuitenkin, että pelkkä altistus ei riitä: koiranpentu sosiaalistuu vain positiivisten kokemusten kautta, eikä sietokynnyksen ylittävät kokemukset ole tällaisia. Pidä siis huolta, että teet näistä kokemuksista pennulle mukavia: riittävä etäisyys, kehut ja palkkaus nameilla uuden ärsykkeen läsnäollessa ovat hyviä tapoja thedä uusista asioista positiivisia. Seuraa tarkasti pennun elekieltä ja ole valmis muuttamaan toimintaasi pennun reagoinnin mukaan. Suosittelemme kaikille koiralähtöistä otetta ja koiran elekielen opettelua.

Pentukurssille osallistuminen on hyvin suositeltavaa, sillä paitsi että sieltä saa työkaluja koira-arkeen, se antaa edellytykset myös koiran ja omistajan väliseen toimivaan kontaktiin. Pentukurssin jälkeen kannattaa jatkaa jotakin koiraharrastusta, tai sitten tulee olla hyvin viitseliäs ja sitoutunut aktivoimaan koiraa kotioloissa esim. opettamalla sille uusia temppuja. Liikaakaan koiranpentua ei toki saa aktivoida, vaan myös levolle ja "tylsyydelle" pitää olla sijansa.

Olemme koonneet suositeltavia kirjoja, joista saa paljon hyviä vinkkejä pennun sosiaalistamiseen ja kasvatukseen. Kirjojen ohjeet tulee toki suodattaa oman harkinnan ja maalaisjärjen kautta, ja osa ohjeista saattaa olla keskenään ristiriitaisia, mutta useamman kirjan luettuaan oma tapa laumanjohtajana alkaa hahmottua. Ainakin yksi perusteos olisi hyvä lukea ennen koiran tuloa kotiin.

 Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? (Suomalaisen kirjallisuuden seura 2015)

Nina Mäki-Kihniä: Koira - hoito ja koulutus (readme.fi 2017)

Bo Söderstörm: Mitä koiralla mielessä? (Docendo 2018)

Tommy Wiren & Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa (WSOY 2012)

Tuire Kaimio: Pennun kasvatus (WSOY 2012)

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen (WSOY 2010)

Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit