Terveys

Alkuperäiset rodun kehittäjät lähtivät työssään siitä, että halusivat kehittää hyväluontoisen, terveen rakenteen omaavan atleettisen koiran, jossa ei ole mitään liioiteltua. Koiralle haluttiin toimivan pituinen kuono ja sopusuhtainen rakenne. ALD:n suht neliömäinen rakenne mahdollistaa laajat, vapaat liikeradat ja sen kevyehkö rakenne ei ole niveliä kuormittava. Mikäli kasvattaja ymmärtää terveen rakenteen, noudattaa rotujärjestönsä vaatimuksia ja käyttää jalostukseen sukulinjoiltaan terveluustoisia koiria, ei ALD:llä pitäisi olla suurta riskiä luuston ongelmiin. 

Luppakorvaisena rotuna ALD:lla esiintyy jonkun verran korvatulehduksia ja hiivaa. Trimmauksella, korvien puhdistuksella ja tasapainoisella ruokavaliolla on tärkeä rooli korvatulehdusten ehkäisyssä. 

Joskus tulehdukset ovat seurausta ruoka-aineallergiasta. Allergioita ja atopioita esiintyy ALD:lla jonkin verran ja tilannetta pidetään silmällä kasvattajien toimesta. Allergia-/atopiataipumus on perinnöllinen, joten on tärkeää, ettei oireilevia koiria käytetä jalostuksessa. Toisaalta allergioiden puhkeamiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät, ja ne voivat tulla esille vasta myöhemmin elämässä. 

Myös herkkävatsaisuutta ja suoliston toiminnan häiriöitä on raportoitu joillain yksilöillä olevan.

ALD:lla esiintyy jonkin verran pentuajan kapeaa alaleukaa (BNC), joka tullee rotuumme villakoiran perimästä. Yleisimmin alaleuan kapeus aiheuttaa alakulmahampaiden virheasennon, jossa ne painavat yläikeniä. Useimmilla tämä ilmenee vain maitohammasvaiheessa ja korjaantuu itsellään koiran leukojen kasvaessa ja hampaiden vaihtuessa pysyviin hampaisiin. Ominaisuus on jossain määrin perinnöllinen ja kasvattajan silmällä pidettävä. 

SALD ry teki talvella 2024 kyselyn ALD-omistajille koirien terveydestä. Vastauksia saatiin upeat 746 kpl. Voit tutustua terveyskyselyn tuloksiin tästä. 

Jalostuskoirilta testataan tiettyjä,  alkuperäroduista periytyviä sairauksia. Koska näitä on testattu jalostukseen käytettäviltä ALD:lta jo hyvin pitkään, näitä sairauksia ei juurikaan australianlabradoodleilla esiinny. Testauksia kuitenkin jatketaan, jotta tilanne saadaan pidettyä nykyisenlaisena.

Eri kasvattajajärjestöjen pakolliset vaatimukset terveystesteistä vaihtelevat, mutta useimmiten suomalaiset kasvattajat tekevät jalostuskoirilleen ainakin seuraavan listan geenitestit. Näitä ALD:n joissain pohjaroduissa esiintyviä sairauksia ei australianlabradoodleilla ole käytännössä lainkaan, koska kaikki jalostuskoirat testataan.

• PRA eli etenevä verkkokalvon rappeuma, on perinnöllinen silmäsairaus. Testataan DNA-kokeella.
• DM (degeneratiivinen myelopatia) eli etenevä selkäydinrappeuma on keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla esiintyvä perinnöllinen sairaus, joka saa koiran takaosan halvaantumaan. Testataan DNA-kokeella.
• EIC eli rasituksen sietokyvyn aleneminen on periytyvä sairaus, joka aiheuttaa koirilla lyyhistymistä rasituksessa. Testataan DNA-kokeella.
• VWD eli Von Willebrandin tauti on koirilla ja ihmisilläkin esiintyvä verenvuototauti. Veri ei hyydu normaalilla tavalla, mikä voi olla vaarallista, jos koira saa ison haavan tai joutuu leikkaukseen. Testataan DNA-kokeella.
• IC (improper coat) on turkin laatuun liittyvä perinnöllinen poikkeavuus. Turkki jää lyhyeksi ja karvanlähtöäkin voi tapahtua. IC ei ole sairaus eikä haittaa koiran elämää mitenkään, mutta yleensä se testataan DNA-kokeella jalostuskoirilta, koska kahden IC-kantajan pennuille voi tulla rotumääritelmän vastainen sileä, lyhyt turkki. 
• Koirien DNA-testien kohdalla voi olla merkintä clear (puhdas), carrier (kantaja) tai clear by parentage (vanhemmat testattuja puhtaita). Kantajuudella ei ole koiran tai sen pentujen terveyden kannalta merkitystä, kunhan kantaja yhdistetään saman geenin osalta puhtaaseen koiraan, sillä sairaus vaatii perimän molemmilta vanhemmilta. Kantajia voidaan käyttää jalostuksessa harkiten, jos ne ovat muutoin erinomaisia rotunsa edustajia ja niillä on tärkeää annettavaa rodun jalostukseen. Silloin pitää kuitenkin tutkia tarkoin toisen vanhemman taustat ja perimät, jotta voidaan ehkäistä sairauksien puhkeaminen jälkeläisissä.

Lisäksi jalostuskoirille tehdään erilaisia kuvauksia ja -tutkimuksia:

• Röntgenkuvista tarkastetaan koiran lonkat ja kyynärät. Yleisimmin kasvattajat lähettävät kuvat luettavaksi OFA:an (Orthopedic Foundation of Animals), jonka arviot vastaavat suomalaista asteikkoa seuraavasti: Excellent = A, Good ja Fair = B, Borderline = C. ALD-rotujärjestössä jalostukseen hyväksytään vain excellent-, good- ja fair-lonkkaiset koirat (vastaavat Kennelliiton A- ja B-lausuntoja). Kyynärien on oltava jalostuskoirilla terveet (OFA normal -arviointi).
• Myös polvet tutkitaan patellaluksaation eli polvilumpion luiskahduksen varalta. Tutkimus tehdään polvitarkastusoikeudet omaavan eläinlääkärin toimesta tunnustelemalla ja vain terveet polvet omaavaa jalostuskoiraa voi käyttää.
• Enenevässä määrin suomalaiset ALD-kasvattajat ovat alkaneet kuvauttaa myös koirien selkärangat. Selkäongelmat eivät ole rodussa kovin yleisiä, mutta tässäkin asiassa kasvattajat haluavat toimia ennakoiden, jotta ongelmia ei jatkossakaan tulisi.
• Virallinen silmätarkastus tehdään rotujärjestöstä riippuen 12–18 kk välein silmäsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä.

Kaikkiin sairauksiin ei vielä ole olemassa DNA-testiä tai muuta tutkimusta, jolla riski voitaisiin ennalta nähdä, eikä tiede ole pystynyt selvittämään kaikkien sairauksien etiologiaa. ALD:lla harvinaisesti esiintyviä sairauksia ovat esimerkiksi addisonin tauti, epilepsia sekä jotkut autoimmuunisairaudet. Myöskään luustokuvauksilla ei pystytä kaikkia mahdollisia sairauksia toteamaan, mutta niiden avulla saadaan tärkeää tietoa jalostusvalintojen tueksi.