Terveys

Alkuperäiset rodun kehittäjät lähtivät työssään siitä, että halusivat kehittää hyväluontoisen, terveen rakenteen omaavan atleettisen koiran, jossa ei ole mitään liioiteltua. Koiralle haluttiin kunnon kuono ja sopusuhtainen rakenne. ALD:n neliömäinen rakenne mahdollistaa laajat, vapaat liikeradat ja sen suhteellisen kevyt rakenne ei ole niveliä kuormittava. Mikäli kasvattaja ymmärtää terveen rakenteen, noudattaa järjestön vaatimuksia ja käyttää jalostukseen sukulinjoiltaan terveluustoisia koiria, ei ALD:llä pitäisi olla suurta riskiä luuston ongelmiin. 

Luppakorvaisena rotuna ALD:lla esiintyy jonkun verran korvatulehduksia ja hiivaa. Trimmauksella, korvien puhdistuksella ja laadukkaalla ruualla on tärkeä rooli korvatulehdusten ehkäisyssä. Joskus tulehdukset ovat seurausta ruoka-aineallergiasta. Allergioita ja atopioita esiintyy ALD:lla jonkin verran ja tilannetta pidetään silmällä kasvattajien ja rotujärjestön toimesta. Allergiat ovat voimakkaasti perinnöllisiä, joten on tärkeää, ettei allergisia koiria käytetä jalostuksessa. Toisaalta allergioiden syntyyn vaikuttavat ilmeisesti myös ympäristötekijät ja ne voivat tulle esille vasta myöhemmin elämässä, joten nuoren koiran kohdalla ominaisuus saattaa pysyä piilevänä pitkään. 

ALD:lla esiintyy jonkin verran kapeaa alaleukaa (BNC), joka tullee rotuumme villakoiran perimästä. Yleisimmin alaleuan kapeus aiheuttaa alakulmahampaiden virheasennon, jossa ne painavat yläikeniä. Useimmilla tämä ilmenee vain maitohammasvaiheessa ja korjaantuu koiran leukojen kasvaessa ja hampaiden vaihtuessa. Ominaisuus on perinnöllinen ja kasvattajan silmällä pidettävä. 

Jalostuskoirilta testataan tiettyjä,  alkuperäroduissa ilmeneviä sairauksia. Eri jäsenjärjestöjen pakolliset vaatimukset vaihtelevat, mutta useimmiten suomalaiset kasvattajat tekevät jalostuskoirilleen seuraavat testit:

• PRA eli etenevä verkkokalvon rappeuma, on perinnöllinen silmäsairaus. Testataan DNA-kokeella.
• Vuosittain uusittava virallinen silmätarkastus (järjestöstä riippuen 12–18 kk välein) silmäsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä.
• DM (degeneratiivinen myelopatia) eli etenevä selkäydinrappeuma on keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla esiintyvä perinnöllinen sairaus, joka saa koiran takaosan halvaantumaan. Testataan DNA-kokeella.
• EIC eli rasituksen sietokyvyn aleneminen on periytyvä sairaus, joka aiheuttaa koirilla lyyhistymistä rasituksessa. Testataan DNA-kokeella.
• Röntgenkuvista tarkastetaan koiran lonkat ja kyynärät. Yleisimmin kasvattajat lähettävät kuvat luettavaksi OFA:an (Orthopedic Foundation of Animals), jonka arviot vastaavat suomalaista asteikkoa seuraavasti: Excellent = A, Good ja Fair = B, Borderline = C. ALD-rotujärjestössä jalostukseen hyväksytään vain excellent-, good- ja fair-lonkkaiset koirat (vastaavat Kennelliiton A- ja B-lausuntoja). Kyynärien on oltava jalostuskoirilla terveet (OFA normal -arviointi).
• Myös polvet tutkitaan patellaluksaation eli polvilumpion luiskahduksen varalta. Tutkimus tehdään polvitarkastusoikeudet omaavan eläinlääkärin toimesta tunnustelemalla ja vain terveet polvet omaavaa jalostuskoiraa voi käyttää.
• IC (improper coat) on turkin laatuun liittyvä perinnöllinen poikkeavuus. Turkki jää lyhyeksi ja karvanlähtöäkin voi tapahtua. IC ei ole sairaus, mutta yleensä se testataan DNA-kokeella jalostuskoirilta, koska kahden IC-kantajan pennuille voi tulla rotumääritelmän vastainen sileä turkki. Testataan DNA-kokeella.
• Koirien DNA-testien kohdalla voi olla merkintä clear (puhdas), carrier (kantaja) tai clear by parentage (vanhemmat testattuja puhtaita). Kantajuudella ei ole koiran tai sen pentujen terveyden kannalta merkitystä, kunhan kantaja yhdistetään saman geenin osalta puhtaaseen koiraan, sillä sairaus vaatii perimän molemmilta vanhemmilta. Kantajia voidaan käyttää jalostuksessa harkiten, jos ne ovat muutoin erinomaisia rotunsa edustajia ja niillä on tärkeää annettavaa rodun jalostukseen. Silloin pitää kuitenkin tutkia tarkoin toisen vanhemman taustat ja perimät, jotta voidaan ehkäistä sairauksien puhkeaminen jälkeläisissä.

Kaikkiin sairauksiin ei vielä ole olemassa DNA-testiä, eikä tiede ole vielä pystynyt selvittämään sairauksien etiologiaa. Tällaisia ALD:lla harvinaisia sairauksia ovat esimerkiksi addisonin tauti, epilepsia sekä jotkut autoimmuunisairaudet.