USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

Kenelle australianlabradoodle sopii ?

Australianlabradoodle on älykäs, intuitiivinen, seurallinen, rakastava ja helposti koulutettava rotu. Alunperin rotua on lähdetty jalostamaan työkoiraksi opas- ja avustajakoiratarkoituksiin, ja noita taipumuksia australianlabradoodleista löytyy edelleen. Samat ominaisuudet tekevät siitä myös erinomaisen perhe- ja seurakoiran. 

Australianlabradoodle tarvitsee positiivisen peruskoulutuksen saavuttaakseen täyden potentiaalinsa: mikäli koira kasvaa ensimmäisen elinvuotensa ilman kunnollista peruskoulutusta, siitä voi tulla turhautunut koira, joka tekee mitä tahansa saadakseen omistajansa huomion. Toisaalta, liian kovilla ja koiran ajattelua ymmärtämättömillä tavoilla voidaan aiheuttaa pysyvää vahinkoa koiran ja omistajan väliselle suhteelle. ALD:n älykkyys tarvitsee fiksuja purkamiskohteita, mutta ellei sellaisia tarjota, koira keksii kyllä tekemistä itse. Pennun hankkijan on oltava valmis panostamaan koiralähtöiseen koulutukseen ja koiran elekielen opettelemiseen etenkin koiran ensimmäisinä elinvuosina.

Australianlabradoodle on hyvin "ihmisläheinen" rotu, ja sillä on suuri tarve palvella ja miellyttää omistajaansa. Koira on onnellisimmillaan silloin, kun se saa kokea olevansa rakastettu, todellinen perheenjäsen, ja sen kanssa puuhaillaan yhdessä monenlaista. Rotu on keskiaktiivinen, ja koirasta voi tulla onneton, turhautunut ja vaikeasti hallittava, mikäli se jätetään päivittäin yksin hyvin pitkiksi ajoiksi.

Rodulle ominainen piirre on taipumus jatkuvasti ilahduttaa sinua ja perhettäsi herttaisella ja rakastettavalla tavalla – australianlabradoodlet ovat humoristisia ja iloisia koiria! Aggressiivinen käytös ei ole rodulle tyypillistä, ja sitä pidetään hylkäävänä virheenä jalostuksessa, samoin kuin voimakasta arkuutta ja varautuneisuutta.

Voiko ALD:n ottaa allergiseen kotiin?

Koira-allergiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta monet koira-allergioista ja astmasta kärsivät ihmiset ovat pärjänneet hyvin australianlabradoodlen kanssa allergioistaan tai astmastaan huolimatta. Lisää tietoa allergioista ja australianlabradoodlesta löydät valitsemalla sivupalkista otsikon Allergia ja koira.

Kuinka paljon liikuntaa rotu tarvitsee?

Rotu vaatii liikuntaa, mutta etenkin työtä aivoilleen. Pelkät hihnalenkit tienvarsilla eivät ole riittävän monipuolista liikuntaa, vaan koiran on päästävä myös juoksemaan vapaana, ja metsissä liikkuminen on oikeanlaista, lihaksiston kehistystä tukevaa liikuntaa. Oikein pidettynä rotu sopii kaupunkeihin ja maalle. Australianlabradoodlet ovat sosiaalisia koiria ja onnellisimmillaan saadessaan olla ihmisten läheisyydessä. Myös lajitovereiden kanssa leikkiminen on tärkeää koiran hyvinvoinnille.

"Mutta eihän tämä ole mikään oikea rotu..!"

Tällä hetkellä australianlabradoodle herättää koiramaailmassa jonkin verran ristiriitaisia ajatuksia. Kuitenkin jokikinen koirarotu on syntynyt useamman koirarodun sekoituksesta, joita on sitten ihmisen toimesta lähdetty kehittämään, jalostamaan, valikoimalla tiettyjä ominaisuuksia kantavia koiria jalostuskoiriksi. Ihan viime aikoina on Suomen Kennelliitto hyväksynyt mm. sellaiset, nyt jo suht yleiset koirarodut kuin valkoinen paimenkoira ja jackrusselinterrieri. Lisäksi esimerkiksi venäjänmustaterrierin historia ulottuu n. 1940-luvulle ja sekin kehitettiin yhdistämällä jo olemassaolevia rotuja. Mikään rotu ei ole sellaisenaan kävellyt metsästä ihmisen luokse, vaan ne ovat ihmisen toiminnan kautta kehittyneitä. ALD:sta on onnistuttu kehittämään suhteellisen lyhyen ajan kuluessa rotutyypiltään yhtenäinen ja tunnistettava rotu, geneettistä monimuotoisuutta menettämättä.

Vaikka australianlabradoodle on suhteellisen nuori rotu (20–30 v.), on sen kehitys ollut hyvin hallittua ja tiukasti säädeltyä, joten rodun kehityksessä ollaan jo pitkällä. Kaikki järjestöihin kuuluvat jalostuskoirat rekisteröidään, ja jalostuskoirilta vaaditaan laajoja läpäistyjä terveystestejä (mm. lonkka-, polvi- ja kyynärpääkuvaukset, DNA-testit tiettyjen silmäsairauksien poissulkemiseksi jne.). Myös jalostusparien sisäsiittoisuusprosentti pidetään alempana kuin mitä esimerkiksi Suomen Kennelliitto jäsenroduiltaan vaatii.

Australianlabradoodle eroaa niin ulkonäöltään, luonteeltaan kuin käyttöominaisuuksiltaan muista koiraroduista. Se ei ole satunnaisten paritusten tulos, "sekarotuinen", vaan rodulla on selkeät, tunnistettavat ja ennakoitavasti periytyvät ominaisuudet. Harvassa rodussa yhdistyy samalla tavalla ihanteellisen perhekoiran hermostollinen tasapainoisuus, aktiiviseen harrastamiseen sopiva koulutettavuus, iloisuus ja seurallisuus, terveys ja pitkäikäisyys sekä allergiaystävällisyys.

Lemmikki vai jalostuskoira?

Australianlabradoodlen pennut, joiden ei ole suunniteltu aikuisena jatkavan sukuaan, myydään sopimuksella, joka estää koiran myöhemmän jalostuskäytön. Tyypillisesti Suomessa nämä ns. lemmikkipennut myydään sopimuksella, jossa sovitaan, että koira steriloidaan tai kastroidaan ennen 18 kk ikää. Varhainen leikkauttaminen ennen luovutusikää on harvinaista, ja koskee lähinnä joitain ulkomailta tuotavia pentuja.

Kansainvälisiä järjestöjä, jotka pitävät yllä australianlabradoodlerodun sukutauluja ja valvovat kasvatusta, ovat WALA, ALAEU ja ALAA. Järjestöjen säännöt poikkeavat joiltain osin toisistaan, mutta kaikissa on tavalla tai toisella estetty lemmikeiksi myytyjen pentujen käyttö jalostuksessa. Järjestöön kuuluvan kasvattajan pitää noudattaa oman järjestönsä sääntöjä kasvatustoiminnassaan ja pentujen myyntisopimuksissaan.

Jalostuksen sääntelyllä pyritään suositun rodun kohdalla välttämään epäeettistä pentutehtailua ja turvaamaan kehitysvaiheessa olevan rodun geneettinen terveys. Järjestö voi näin valvoa kasvatustoimintaa, vaatia jalostukseen käytetyiltä yksilöiltä terveystestauksia ja huolehtia pentujen rekisteröinnistä. ALD:n kohdalla kysyntä ylittää tarjonnan monessa maassa (myös Suomessa), jolloin riski holtittomaan rekisteröimättömien pentujen tuotantoon terveystestaamattomilla vanhemmilla olisi todellinen ilman näitä sopimusehtoja.


"Onko ALD sama asia kuin labradoodle? Mitä eroa on ALD:ssä ja ACD:ssä?"

Ei ole. Labradoodle on kahden rodun sekoitus (labradorinnoutaja ja villakoira), ja niitä myydään useimmiten nettimarkkinapalstoilla. Ensimmäisten sukupolvien sekoitukset saattavat olla luonne-, käyttö- ja ulkonäköominaisuuksiltaan mitä tahansa näiden pohjarotujen väliltä. Sukupolvet merkitään F1, F2 jne. ALDn kohdalla on toivottujen ominaisuuksien haussa tuota kahden rodun yhdistelmää jatkokehitetty yhdistämällä siihen molempia cockerspanieleita (englannin- ja amerikan-) sekä irlanninvesispanielia. Nykyään nämä alkuperäiset rodut ovat kaukana historiassa ja ALDtä jalostetaan lähinnä yhdistämällä usean sukupolven ALD toiseen samanlaiseen. Joskus tehdään nk. takaisinsiitoksia villakoiraan tai uusiin ALD-linjoihin tiettyjen ominaisuuksien takia ja jotta geenipooli pysyy laveana eikä päädytä usean muun rodun tapaan ongelmiin sisäsiittoisuuden takia. ALD on saanut nopeasti suhteellisen vakiintuneen rotutyypin, koska kasvattajilla on käytössään kaikki se tieto ja tekniikka, jota ammoisina aikoina rotuja kehitettäessä ei ollut. Myös rotujärjestöjen vaatimat laajat terveystestaukset jalostuskoirille ovat auttaneet luomaan rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvinkin terveen rodun muutamassa vuosikymmenessä. ALD on hyvin vakiinnuttanut asemansa USAssa, Euroopassa ja Australiassa. Australianlabradoodleja on kasvatettu määrätietoisesti ja rekisteriin kirjaten useita kymmeniä vuosia, sillä on rotumääritelmä, ja jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä vaaditaan laajat terveystutkimukset (vähintään lonkat, kyynärät, patellat, silmät vuosittain sekä useita perinnöllisiä sairauksia DNA- testein).

Australian cobberdogin (ACD) linjoissa on yllä mainittujen ALDn pohjarotujen lisäksi hyväksytty myös vehnäterrieri ja mahdollisia muita infuusioita. ALD järjestöt eivät hyväksy näitä infuusioita, joten rodut ovat eriytymässä. Rotumääritelmissä on myös joitakin eroja.