USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

Kenelle australianlabradoodle sopii ?

Australianlabradoodle on älykäs, intuitiivinen, seurallinen, rakastava ja helposti koulutettava rotu. Alunperin rotua on lähdetty jalostamaan työkoiraksi opas- ja avustajakoiratarkoituksiin, ja noita taipumuksia australianlabradoodleista löytyy edelleen. Samat ominaisuudet tekevät siitä myös erinomaisen perhe- ja seurakoiran. 

Australianlabradoodle tarvitsee positiivisen peruskoulutuksen saavuttaakseen täyden potentiaalinsa: mikäli koira kasvaa ensimmäisen elinvuotensa ilman kunnollista peruskoulutusta, siitä voi tulla turhautunut koira, joka tekee mitä tahansa saadakseen omistajansa huomion. Toisaalta, liian kovilla ja koiran ajattelua ymmärtämättömillä tavoilla voidaan aiheuttaa pysyvää vahinkoa koiran ja omistajan väliselle suhteelle. ALD:n älykkyys tarvitsee fiksuja purkamiskohteita. Pennun hankkijan on oltava valmis panostamaan koiralähtöiseen koulutukseen ja koiran elekielen opettelemiseen etenkin koiran ensimmäisinä elinvuosina.

Australianlabradoodle on hyvin "ihmisläheinen" rotu, ja sillä on suuri tarve miellyttää omistajaansa. Koira on onnellisimmillaan silloin, kun se saa kokea olevansa rakastettu perheenjäsen, ja sen kanssa puuhaillaan yhdessä monenlaista. Rotu on keskiaktiivinen, ja koirasta voi tulla onneton, turhautunut ja vaikeasti hallittava, mikäli se joutuu olemaan liikaa yksin.

Rodulle ominainen piirre on taipumus jatkuvasti ilahduttaa sinua ja perhettäsi herttaisella ja rakastettavalla tavalla – australianlabradoodlet ovat humoristisia ja iloisia koiria! Aggressiivinen käytös ei ole rodulle tyypillistä, ja sitä pidetään hylkäävänä virheenä jalostuksessa, samoin kuin voimakasta arkuutta ja varautuneisuutta.

Voiko ALD:n ottaa allergiseen kotiin?

Koira-allergiat ovat hyvin yksilöllisiä, mutta monet koira-allergioista ja astmasta kärsivät ihmiset ovat pärjänneet hyvin australianlabradoodlen kanssa allergioistaan tai astmastaan huolimatta. Lisää tietoa allergioista ja australianlabradoodlesta löydät täältä.

Kuinka paljon liikuntaa rotu tarvitsee?

Rotu vaatii liikuntaa, mutta etenkin työtä aivoilleen. Pelkät hihnalenkit tienvarsilla eivät ole riittävän monipuolista liikuntaa, vaan koiran on päästävä myös juoksemaan vapaana. Metsissä liikkuminen on oikeanlaista, lihaksiston kehistystä tukevaa liikuntaa. Oikein pidettynä rotu sopii kaupunkeihin ja maalle. Australianlabradoodlet ovat sosiaalisia koiria ja onnellisimmillaan saadessaan olla ihmisten läheisyydessä. Myös lajitovereiden kanssa leikkiminen on tärkeää koiran hyvinvoinnille.

"Mutta eihän tämä ole mikään oikea rotu..!"

Tällä hetkellä australianlabradoodle herättää koiramaailmassa jonkin verran ristiriitaisia ajatuksia. 

Lähes kaikki koirarodut (joitain alkuperäisrotuja lukuunottamatta) ovat syntyneet ihmisen toimesta useamman koirarodun sekoituksesta, joita on sitten lähdetty jalostamaan valikoimalla haluttuja ominaisuuksia kantavia koiria suvun jatkajiksi. Esimerkiksi mopsi, dobermanni, dalmatiankoira, mäyräkoira tai muu monien tuntema "rotukoira" ei ole sellaisenaan kävellyt metsästä tai savannilta ihmisen luokse, vaan ne ovat ihmisen toiminnan kautta jalostettuja – ja osalle valitettavasti on jalostuksen myötä tullut monenlaisia terveysongelmiakin. Suomen Kennelliitto on suht vähän aikaa sitten hyväksynyt "virallisiksi" mm. sellaiset koirarodut kuin valkoinen paimenkoira, jackrusselinterrieri ja venäjänmustaterrieri, eli "puhdasrotuisuus" ei ole mikään pysyvä, vain tiettyjä koiria koskeva asia, vaan yhden järjestön senhetkinen tulkinta ja luokittelu erilaisista koirista.

Muun muassa jalostusasiantuntija Katariina Mäki on kirjoittanut rodun käsitteestä, kannattaa tutustua!

ALD:sta on onnistuttu kehittämään suhteellisen lyhyen ajan kuluessa rotutyypiltään yhtenäinen ja tunnistettava rotu, geneettistä monimuotoisuutta menettämättä. 

Vaikka australianlabradoodle on suhteellisen nuori rotu (20–30 v.), on sen kehitys ollut hallittua ja säädeltyä, joten rodun kehityksessä ollaan jo pitkällä. Kaikki järjestöihin kuuluvat jalostuskoirat rekisteröidään, ja jalostuskoirilta vaaditaan terveystestejä (mm. lonkka-, polvi- ja kyynärpääkuvaukset, DNA-testit tiettyjen perinnöllisten sairauksien poissulkemiseksi jne.). Myös jalostusparien sisäsiittoisuusprosentti pidetään selvästi pienempänä kuin mitä esimerkiksi Suomen Kennelliitto jäsenroduiltaan vaatii.

Australianlabradoodle ei ole satunnaisten paritusten "sekarotuinen" tulos, vaan rodulla on selkeät, tunnistettavat ja periytyvät ominaisuudet. Harvassa rodussa yhdistyy samalla tavalla ihanteellisen perhekoiran hermostollinen tasapainoisuus, aktiiviseen harrastamiseen sopiva koulutettavuus, iloisuus ja seurallisuus, terveys ja pitkäikäisyys sekä allergiaystävällisyys.

Lemmikki vai jalostuskoira?

Australianlabradoodlen pennut, joiden ei ole suunniteltu aikuisena jatkavan sukuaan, myydään sopimuksella, joka estää koiran myöhemmän jalostuskäytön. Tyypillisesti Suomessa nämä ns. lemmikkipennut myydään sopimuksella, jossa sovitaan, että koira steriloidaan tai kastroidaan sen aikuistuttua. Varhainen leikkauttaminen ennen luovutusikää on harvinaista, ja koskee lähinnä ulkomailta tuotavia pentuja.

Kansainvälisiä järjestöjä, jotka pitävät yllä australianlabradoodlerodun sukutauluja ja valvovat kasvatusta, ovat WALA, ALAEU ja ALAA. Järjestöjen säännöt poikkeavat joiltain osin toisistaan, mutta kaikissa on tavalla tai toisella estetty lemmikeiksi myytyjen pentujen käyttö jalostuksessa. Järjestöön kuuluvan kasvattajan pitää noudattaa oman järjestönsä sääntöjä kasvatustoiminnassaan ja pentujen myyntisopimuksissaan.

Jalostuksen sääntelyllä pyritään suositun rodun kohdalla välttämään epäeettistä pentutehtailua ja turvaamaan kehitysvaiheessa olevan rodun geneettinen terveys. Järjestö voi näin valvoa kasvatustoimintaa, vaatia jalostukseen käytetyiltä yksilöiltä terveystestauksia ja huolehtia pentujen rekisteröinnistä. ALD:n kohdalla kysyntä ylittää tarjonnan monessa maassa (myös Suomessa), jolloin riski holtittomaan rekisteröimättömien pentujen tuotantoon terveystestaamattomilla vanhemmilla olisi todellinen ilman näitä sopimusehtoja.

Onko australianlabradoodle sama kuin labradoodle? 

Ei ole. Labradoodle on kahden rodun sekoitus (labradorinnoutaja ja villakoira), ja niitä myydään useimmiten nettimarkkinapalstoilla. Ensimmäisten sukupolvien sekoitukset saattavat olla luonne-, käyttö- ja ulkonäköominaisuuksiltaan mitä tahansa näiden pohjarotujen väliltä. 

Sen sijaan australianlabradoodlen kohdalla on toivottujen ominaisuuksien haussa tuota kahden rodun (labradorinnoutaja ja villakoira) yhdistelmää jatkokehitetty yhdistämällä siihen cockerspanieleita (englannin- ja amerikan-) sekä irlanninvesispanielia. Nykyään nämä alkuperäiset rodut ovat useimmiten australianlabradoodlen sukutaulussa jo aika kaukana. Rotukirjat eivät kuitenkaan ole suljetut, eli edelleenkin järjestön valvonnassa voidaan tehdä ns. rotuunottoja, eli risteyttää ALD jonkun pohjarodun edustajan kanssa. Tällä tavalla varmistetaan myös geenipoolin pysyminen laajana, mikä taas parantaa rodun terveyttä.

ALD on saanut nopeasti suhteellisen vakiintuneen rotutyypin, koska kasvattajilla on käytössään kaikki se tieto ja tekniikka, jota ammoisina aikoina rotuja kehitettäessä ei ollut. Esimerkiksi geenilaboratoriotestit mahdollistavat nykyään monenlaisten ominaisuuksien hallinnan, kun kasvattaja miettii sopivia jalostuspareja. Myös rotujärjestöjen vaatimat terveystestaukset jalostuskoirille ovat auttaneet luomaan rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvinkin terveen rodun muutamassa vuosikymmenessä. ALD on vakiinnuttanut asemansa USA:ssa, Euroopassa ja Australiassa, ja Suomessakin australianlabradoodleja on jo useita tuhansia. 

Mitä eroa on ALD:ssä ja ACD:ssä?

Australian cobberdogin (ACD) linjoissa on yllä mainittujen ALD:n pohjarotujen lisäksi hyväksytty myös vehnäterrieri ja mahdollisia muitakin infuusioita, joita ALD-kasvattajajärjestöt eivät hyväksy. Myös rotumääritelmissä on joitakin eroja.