Pennun kasvatus
Kansainvälisiin australianlabradoodlen kasvattajajärjestöihin kuuluvat kasvattajat ovat sitoutuneet noudattamaan tiettyä eettistä säännöstöä, joka säätelee koirien jalostusta ja pentujen kasvattamista. Moni kasvattaja on hyvin sitoutunut jalostustyöhön ja paneutuu pennun sosiaalistamiseen huolella. Kasvattajan tekemän pohjatyön jälkeen on pennun uuden omistajan vuoro: ystävällisinkään pentu ei kasva itsestään sosiaaliseksi ja rohkeaksi koirakansalaiseksi.
Australianlabradoodle on älykäs ja oppivainen koira, joten sen kanssa voi harrastaa monenlaista. Hyviä kokemuksia on mm. agilitystä, tokosta (tottelevaisuuskoulutus), rally-tokosta ja koiratanssista. Australianlabradoodlella on myös hyvä hajuaisti, joten sen kanssa voi harjoitella esimerkiksi jälkeä, hakua ja noseworkia, tai sen voi opettaa etsimään vaikkapa sieniä.
Älykkyytensä vuoksi australianlabradoodle oppii helposti myös vääriä asioita, jos omistaja niitä vahvistaa. Useimmiten ongelmakäyttäytymisen juuret ovatkin omistajan toiminnassa. Aktiivisena koirana australianlabradoodle ei sovi vain makaamaan sohvalle, vaan sen kanssa pitää tehdä ja harrastaa. Alkuperäiset terapia- ja opaskoiraominaisuudet tekevät australianlabradoodlesta erinomaisen kaverin esimerkiksi vanhuksille ja erityistarpeisille lapsille.
Koiralle ei ole luonnollista olla yksin, erossa laumastaan pitkiä aikoja, joten pentu on totutettava vähitellen yksinoloon. Yleisimmin koirat lähinnä lepäävät, kun omistaja on poissa, mutta jos ei-toivottavaa puuhastelua alkaa esiintyä, on hyvä miettiä koiran päivärytmiä niin, että se olisi väsyneempi yksin jäädessään. Jotkut suosivat myös aktivointileluja, joita voi jättää koiralle yksinoloajaksi. Jos yksinolosta alkaa tulla ongelma, kannattaa ottaa ammattilainen kouluttaja avuksi ennen kuin ongelmat kasvavat suuriksi.
Koulutuksen punaisena lankana voidaan pitää ymmärrystä koiran ominaislaadusta ja sen ajattelutavoista. Kun ymmärtää, miten koira tilanteet näkee ja miten se ajattelee (ja se usein poikkeaa paljonkin siitä, miten ihmiset tilanteet hahmottavat!), koulutuskin on helpompaa. Koiran kouluttaminen perustuu palkitsemiseen ja toistoon.
Suomen australianlabradoodle -yhdistys suosittelee jokaiselle uudelle koiranomistajalle pentu- tai arkitottelevaisuuskurssille osallistumista!
On tärkeää tarjota pentulle heti alusta alkaen monia kokemuksia: ottaa sitä mukaan erilaisiin paikkoihin, joissa on lapsia, ääniä, paljon ihmisiä, työkoneita, erilaisia pintamateriaaleja jne. Muista kuitenkin, että pelkkä altistus ei riitä: koiranpentu sosiaalistuu vain positiivisten kokemusten kautta, eikä sietokynnyksen ylittävät kokemukset ole tällaisia. Pidä siis huolta, että teet näistä kokemuksista pennulle mukavia. Riittävä etäisyys, kehut ja palkkaus nameilla uuden ärsykkeen läsnäollessa ovat hyviä tapoja tehdä uusista asioista positiivisia. Seuraa tarkasti pennun elekieltä ja ole valmis muuttamaan toimintaasi pennun reagoinnin mukaan. Suosittelemme kaikille koiralähtöistä otetta ja koiran elekielen opettelua.
Pentukurssilta saa työkaluja koira-arkeen, ja se antaa edellytykset myös koiran ja omistajan väliseen toimivaan kontaktiin. Pentukurssin jälkeen kannattaa jatkaa jotakin koiraharrastusta, tai sitten tulee olla hyvin viitseliäs ja sitoutunut aktivoimaan koiraa kotioloissa esim. opettamalla sille uusia temppuja. Liikaakaan koiranpentua ei toki saa aktivoida, vaan myös levolle ja "tylsyydelle" pitää olla sijansa.
Olemme koonneet tähän listaan suositeltavia kirjoja, joista saa paljon hyviä vinkkejä pennun sosiaalistamiseen ja kasvatukseen.
Tuire Kaimio: Pennun kasvatus
Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen
Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?
Reetta Niemelä & Anni Nykänen: Parhaat ystävät
Tommy Wiren & Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa
Sofia Haapanen & Nina Laiho & Aino Patjas: Koiran perustarpeet ja hyvinvointi
Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit
Mia Skogster: Puhutaanko koiraa
Salme Mujunen: Pentuaapinen
Nina Mäki-Kihniä: Koira - hoito ja koulutus
Bo Söderström: Mitä koiralla mielessä?
