Rodun kehittyminen

 

Australianlabradoodle sai rotuna alkunsa, Australian opaskoira -yhdistyksen ajatuksesta kehittää opaskoira, joka sopisi myös allergikon kotiin. Sopivaa yhdistelmää haettiin labradorinnoutajan ja villakoiran risteyksestä. Yhdistelmää alettiin kutsua labradoodleksi. Labradoodleja kasvatettiin lisää, ja niistä tuli suosittu rotu sokeiden keskuudessa.
 
Määrätietoista jalostustyötä

Australiassa kaksi kokenutta kasvattajaa kiinnostui 1990-luvun alussa labradoodeleiden kasvatuksesta. Heitä kiinnosti uuden koirarodun kehittäminen mahdollisimman terveeksi niin rakenteen kuin perimän suhteen sekä käyttökoiran luonneominaisuuksien vakiinnuttaminen. Nämä kasvattajat yhdistivät kaksi labradoodlea keskenään, sekä labradoodlen isonvillakoiran kanssa. He ottivat jalostukseen mukaan myös irlanninvesispanielin saadakseen rotuun suklaanruskean värin. Palauttaakseen noutajamaisen olemuksen, yhdistelmä risteytettiin kiharakarvaisen noutajan kanssa. Tästä infuusioista seurasi kuitenkin myös ongelmia: jälkeläisillä oli naamassa lyhyempi karva, eikä sellaista haluttu tälle uudelle koiraodulle. Rotuun lisättiin myöhemmin amerikancockerspanielia ja cockerspanielia pienemmän koon aikaan saamiseksi.

Nyttemmin rotua on kehitetty määrätietoisesti useilla mantereilla ja jalostustyötä maarittelevät rotustandardi ja järjestöjen säännöt. Jalostukseen käytettävät yksilöt ovat terveystestattuja ja järjestöt seuraavat jalostustyötä. ALD on edelleen kehittyvä rotu, ja järjestöissä pohditaan jatkuvasti, millaiset toimet tukevat rodun kehittymistä hyvään suuntaan. ALDn kehityksen taustalla on alusta asti ollut ajatus terverakenteisesta, hyväluonteisesta koirasta, joka sopisi nykyiseen elämäntyyliin niin perhe- kuin harrastus- sekä myös avustaja- ja terapiakoirana.